Viime viikon olin flunssassa ja tasta syysta lykkasinkin lahtoani Mtwarasta nyt viikonlopun yli. Pitaahan kaupunki hyvastella rauhassa. Flunssasta parantumisesta olen ylpea. Valilla meinasivat hermot palaa mutta sain pidettya itseni kurissa ja taltutettua taudin omilla konsteillani – elikas hieman ylpeillen nyt sanon, etta “Eipas ollutkaan malaria”. Suurin tyo viikon aikana oli vakuutella paikallisille, etta vaikka yskin keuhkoni pihalle, on kyseessa silti vain perus flunssa, jonka parantuminen vie noin viikon.

Sairasviikon aikana suljin kaiken aivotoiminnan, joten talla viikolla on vienyt hieman aikaa totutella ajatukseen lahdosta. Olen yrittanyt miettia, mita sita kaikkea pitaakaan muistaa. Esimerkiksi lentoni tarkistin vasta eilen. Myos tyotodistukseni kirjoitimme vasta eilen Limun kanssa. Huomenna pitaisi kai kayda ostamassa bussilippu ja varata hostelli Darista. Ja melkeinpa unohdin, etta voisinhan blogiinkin viela jotain kirjoitella.

Oikeastaan koko viikko on ollut hyvastien jattoa ja laksiaisjuhlia. Lauantaina jarjestimme yhdessa Emmin ja uusien harjoittelijatyttojen kanssa viralliset laksiaiseni. Maanantaina mamajumppamme mamat olivat jarjestaneet minulle yllatys laksiaisillallisen. Sain taas mukaani lisaa tuomisia Suomeen ja taytyy kylla kiittaa Emmin aitia, etta han suostuu toimimaan kuormajuhtanani. Keskiviikkona paikallinen “kummisetamme” Babu (isoisa) kutsui meidat kaikki illalliselle.

Toissa olen talla viikolla yrittanyt vasata raporttia viime vuoden toiminnoista ja tanaan vedan mamoille viimeisen aerobicin. Jos aurinko suostuisi yhteistyohan haluaisin viela lohoilla muutaman paivan rannalla ja ehkapa sita tulee myos marketille viela lahdettya.

Ehka se lopullinen tajuaminen lahdosta iskee aivoihin, kun istun taas yksinani bussissa ja puskat ja savimajakylat vilistavat silmissa. Jos siis nyt bussilla paatan menna. Sadekausi on pahimmillaan ja tie ilmeisesti melko huonossa kunnossa. Emmilta kuulen viimeistaan huomenna viimeisen tillantiedotteen. Mutta ympyra alkaa sulkeutua. Lontoon kautta Suomeen paluu tapahtuu 5.4. – onkohan siella silloin viela lunta maassa?

Kuvia en taas saa tahan liitettya silla 140 virusta olivat hyokanneet kameraani ja kamera ei suostu enaa yhteistyohon tietokoneiden kanssa. Toivottavasti joku nero osaa sille Suomessa jotain tehda ja kun kirjoitan viela viimeisen yhteenvedon koko kuluneesta vapaaehtoisajastani niin saan myos hyvan kuvakokoelman liitettya mukaan.