YK:n Lapsen oikeuksien sopimus

YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus täyttää 20 vuotta vuonna 2009

Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Sopimus on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla pitäisi olla ” ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai syntyperään” katsomatta (LOS 2. artikla).

Lapsen oikeuksien sopimusta edelsi Lapsen oikeuksien julistus, joka hyväksyttiin 20.11.1959. Se on hyvin yleisluontoinen, eikä sido valtioita oikeudellisesti.

Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Artikla 38 suojelee vain alle 15-vuotiata lapsia osallistumiselta sotatoimiin. Vuonna 2000 laadittu Lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirja Lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin nostaa alaikärajan 18-vuoteen. Se astui voimaan 12.2.2002. Toinen LOSin lisäpöytäkirja käsittelee lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Se astui voimaan 18.1.2002.

Sopimuksessa korostetaan, että lapsi on yksilön, jonka perustarpeet ovat oikeuksia ja niitä tulee kunnioittaa. Sopimuksessa on neljä läpileikkaavaa periaatetta: 1.) syrjinnänvastaisuus (2. artikla), 2.) lapsen parhaimman edun huomioiminen (3. artikla), 3.) lapsen selviytymisen, suojelun ja kehittymisen takaaminen (6. artikla) sekä 4.) lapsen näkemyksen kunnioittaminen (12. artikla).

Lapsen oikeuksien sopimus on Geneven sopimusten jälkeen maailman toiseksi laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Sen ulkopuolella on ainoastaan kaksi maata, Somalia ja Yhdysvallat. Lisäpöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin on heinäkuuhun 2008 mennessä allekirjoittanut 123 valtiota ja ratifioinut 121 valtiota. Lisäpöytäkirjan lapsikaupasta, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta on heinäkuuhun 2008 mennessä allekirjoittanut 115 valtiota ja ratifioinut 128 valtiota.

Suomessa Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus tuli voimaan 1991 ja vuonna 2002 Suomi ratifioi lisäpöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin. Suomi on allekirjoittanut lisäpöytäkirjan lapsikaupasta, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta, mutta ei ole ratifioinut tätä pöytäkirjaa.

Myös Tansaniassa Lapsen oikeuksien sopimus ratifioitiin vuonna  1991. Lisäpöytäkirjat Tansania on allekirjoittanut vuosina 2003 ja 2004, mutta niiden sisällyttäminen täysimääräisesti kansalliseen lainsäädäntöön on vielä työnalla.

Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvoo komitea, jolle maat raportoivat lasten oikeuksien tilanteestaan.

Lapsen oikeuksien sopimus sisältää ihmisoikeusasiakirjalle poikkeuksellisen artiklan, artikla 42, joka velvoittaa valtioita tiedottamaan sopimuksesta niin aikuisille kuin lapsillekin. Suomea on moitittu määräaikaisraporttien yhteydessä puutteellisesta tiedottamisesta. Suomen UNICEFin vuonna 2006 tekemän tutkimuksen perusteella Suomen yläkoululaiset tuntevat lapsen oikeudet heikosti. Lisäksi vuonna 2004 lapsijärjestöt tekivät yhteishankkeena selvityksen Lapsen oikeuksien sopimusta koskevasta tiedotuksesta, joka paljasti hajanaisuutta ja järjestöpainotteisuutta lapsen oikeuksien tiedottamisessa.

Lähteet:

http://www.unicef.fi/lapsen_oikeuksien_sopimus

http://www.unhcr.org/refworld/pdfid/473433632.pdf